Työharjoitteluni päiväkirjallinen anti

Jaahs, se olis taas vuotuisen päivityksen aika. Koulussa käydään loppusotaa opinnäytetyön kanssa, mutta sitä ennen sai ottaa alkusyksyn tsillisti viimeisen työharjoittelun parissa. Iisisti siellä näköjään tuli otettuaki, ainaki näistä päiväkirjamerkinnöistä päätellen. No ei maar, julkaisen kyllä NIITÄ OIKEITA TÖITÄ myös, kuhan joudan.

Istuin pyötäni takana, join kahvia ja tuijottelin ulos ikkunasta. Pidin päiväkirjaa. Ja tein niitä töitäki.

Onko näytöksen jälkeistä elämää?

Näytökset saatiin kunnialla läpi ja koko porukka saa olla syystäkin itsestään ylpeä. Kaikki meni h-hetkellä hyvin ja valmistelujen itku ja hammasten kiristys maksoivat itsensä tuplana takaisin. Nyt on aikalailla tyhjiin imetty olo, onhan koko tähänastinen talvi mennyt eläessä ja hengittäessä tämän projektin tahtiin.



Organisaatiokyvyn ajoittainen hajoaminen ja yhteisvastuun kantaminen olivat välillä hieman raskaita taakkoja kantaa. Hyvin voi oman perseen ryssiä syteen ja saveen, mutta kun pelissä on yhteinen projekti ja onnistuminen, ei voi lusmuta entiseen tapaansa. Ei missään tapauksessa riittänyt, että omat vaatteet ovat valmiina, kaikki muu järjestely täytyi myös hoitaa ja saada onnistumaan. Ison projektin onnistunut läpiveto ja toimittaminen valoivat itseluottamusta ja uskoa omiin taitoihin ja kykyihin. Erityisesti stressinsietokyky kasvoi entisestään, menihän koko joululomakin niin sanotusti pipariksi kaiken huolehtimisen takia.



Mitä valmistusprosessiin tulee, mie sain kaiken hoidettua kunnialla. Yhden asun housut jouduin huolittelemaan kotiompelukoneella, joten jälki ei ole niin ammattimaista kuin olisin halunnut. Mutta täytyi mennä sillä mitä tarjolla, valmistinhan housut suurimmaksi osaksi Lapin ateljeessa.

Näytösasujen valmistuksessa oli parempi, että tein kolmen asun sijasta kaksi. Kaikkien työskentelyvauhti on erilainen ja minulle kuusi viikkoa on yksinkertaisesti liian vähän kolmen asun valmistamiseen. Mieluummin tein kaksi (kolmiosaista) asua niin hyvin, että sinne sisällekin kehtaa kurkata, kuin kolme vauhdissa sutaistua viritelmää, joita ei kehtaa esitellä edes äidilleen.



Ensi kerralla tekisin toisin muutamia elämäntapoihin liittyviä seikkoja. Nimittäin, olisi ihan mahtavaa tyhjentää stressaantunut mieli vaikkapa liikunnalla tai joogalla mieluummin kuin viinalla. Aikatauluttaisin myös tekemisiäni paremmin: nyt jäi vähän harmittamaan, kun se kaikista poikkitaiteellisin ja haastavin asu jäi tekemättä. Minkäs teet, kun aloitin valmistuksen helpoimmasta päästä. Olisi ehkä sekin pitänyt tuumailla toisin. Tulevaisuudessa olen parempi tekemään ja olen ehkä kasvanut yli heikoista hermoistani tai oppinut hallitsemaan ylikiehuvaa temperamenttiani, sen kanssa tapellessa kun tuhraantuu tuota kallista aikaa.



noniin vittu. nyt tämä asia saa minun puolesta hautautua jonneki syvälle. ei jaksa enää päristä ja ihmetellä. kiittimoi. kahdesta ensimmäisestä kuvasta kiitokset Lintusen Kallelle ja kahdesta viimisestä Markkaselle.

hei vittu nyt loppu

en saa rauhaa näiltä kouluhommilta. jauhan niitä mielessäni aamusta iltaan vaikka koitan lomailla. varsinkin kun sain lomaflunssan niin ei oo ees lenkkipolulle mittää asiaa niin ommellaan sitte pyhänäki. miksi sitä koittaa väkisin lomailla ku siitä ei ilmeisestikään oo tulossa vittuakaa. nii perkele. ainut paska homma tässä on kotiomeplukone. ei muuten paskempaa vehjettä maa päällään kanna.

over and out!

Jotain valamista

Kuva: Veera Lintunen

Sain sentäs yhden asun valmiiksi ennen lomaa, ja kaavoitin loputkin rätit. Nyt minulla on täällä pohjoisateljeessa valmiit kaavat ja päivät aikaa ommella. Ei hassumpaa toisaalta.. Oma asennehan se ratkaisee loppujen lopuksi. Voin valita: joko mie valitan ja ompelen tai sitten ompelen. Oha se jo lomaa ettei tarvii Saloon asti raahautua joka päivä. Enkä välipäivinä aio tehdä muutakuin luistella ja syödä. Pittää kaikesta huolimatta ottaa muutaman päivän irtiotto kaikesta tästä.

Ei ensimmäinen eikä viiminen paniikki

Täsä ois viis päivää aikaa ommella näytösvaatteet siihen kuosiin, että voi rauhassa lähtä joululomalle. Sanoisin että aika hissua. Pitäis yksi luumekko, kauluri, korsetti ja kietaisuhousut kaavoittaa ja saaha vähintään siihen malliin, että vois pohojoisen ateljeessa ommella niin pitkälle ko mahdollista. Voi luoja mie olen onnellinen ku tämä hässäkkä loppuu ja pääsee lepäämään työharjoitteluun. AINIIN ! Pääroinat poron- ja hirvensarvista askarrella. vittusaatana etten sen paremmin sano.

NÄYTTÖ !

Noniin. Näyttöviikko saatiin siis kunnialla läpitte, vaikka välillä paskoi piikkilankaa ja itki hikeä. Tehtävänantona oli siis "viittamainen asu".

Olen oikeastaan todella tyytyväinen ja kerrankin ylpeä tekeleestäni. Näyttöviikon aikana tuli todistettua itelle, että pystyy toteuttamaan tuotteen ideasta aina paperitöitä myöten valmiiksi, NELJÄSSÄ PÄIVÄSSÄ. Koko syksyn ajan vaivannut itseluottamuspula on ainakin tilapäisesti korjattu.





ps. kuvat eivät havainnoillista, ne ovat "taidekuvia" ja muokattu ihan ruttona.

Koulusa

Yritettiin kuvata meikästä jotain edustuskelpoista kuvaa, jonka kehtaisi lähettää työhakemuksen mukana. Tässä on paras kuva. Haluaisin pistää tämän menemään cv:n kera mutta luulenpa ettei perästä paljoa kuuluisi.



Sairainta tässä muuten on, että päivitän koulublogia SUNNUNTAINA. Veikkaan, että näytökseen asti kouluasiat pyörivät mielessä aamusta iltaan ja illasta aamuun, viikon jokaisena päivänä. Kuinka ihastuttava joulunalusaika onkaan edessä!